Kansalaisenergia-areenan politiikkasuositus: Taloyhtiöt mukaan energiamurrokseen!

Suomen tavoitteena on hiilineutraalisuus  vuoteen 2035 mennessä. Yksittäisten kotitalouksien sekä pienyhteisöjen kuten taloyhtiöiden hajautettu uusiutuva energiantuotanto  on asumisen hiilijalanjäljen pienentämisen keskiössä. Samalla EU:n uusiutuvan energian direktiivi mahdollistaa energiayhteisöjen laajemman toiminnan jäsenmaissa. Suomessa energiayhteisöt ovat uusi ilmiö, johon liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia on tutkittu ja joka voi tarjota ratkaisuja moniin energiajärjestelmän kysymyksiin.

Keväällä 2020 kokoontuneessa kansalaisenergia-areenassa yhteisöenergian mahdollisuuksia lähestyttiin taloyhtiöiden näkökulmasta. Suomessa on noin 100 000 taloyhtiötä, joista yli 40 000 on kerrostaloja. Pääosin 1960–80-luvuilla valmistuneen rakennuskannan korjaamiseen liittyy merkittävä energiansäästön ja hajautetun energiantuotannon potentiaali. Teknologisesti hajautettu energiantuotanto kytkeytyy aurinkosähkö- ja lämpöpumpputeknologioiden kehitykseen, uudenlaisiin energiavarastoihin, rakennusten älyvalmiuden parantamiseen ja energiajärjestelmän jouston lisäämiseen. Näistä kaikkiin liittyy merkittäviä työllisyyden ja teknologiaviennin mahdollisuuksia. Alle on koottu lista tärkeimmistä yhteiskunnan toimenpiteistä, joilla taloyhtiöissä tapahtuvaa energiamurrosta voidaan vauhdittaa.

Keskeiset politiikkasuositukset muutoksen käynnistämiseksi ovat:

1) Luotettava tieto “yhden luukun” portaaliin

Tarvitaan yhden luukun viestintä- ja koulutusportaalia, johon kootaan tieto olemassa olevista esimerkkiratkaisuista, piloteista, tutkimuksista, rahoituksesta, koulutuksista ja muusta taloyhtiöiden päätöksentekoa tukevasta tiedosta käytännönläheisessä muodossa.

Taloyhtiöille energiahankkeiden haaste ei ole energiatiedon ja neuvonnan puute vaan tarjotun tiedon pirstaleisuus, ymmärrettävyys ja luotettavuuden varmistaminen. Hyviä esimerkkejä ja pilotteja on toteutettu paljon, mutta kokoavaa tietoa ei ole vielä tarjolla asukaslähtöisessä muodossa ja koottuna helposti löydettävään paikkaan.

Viestintä- ja koulutusportaalin hallinnointi on luontevinta toteuttaa julkisesti, mutta tiedon tuotantoon ja jalostamiseen tarvitaan myös yksityisiä toimijoita ja järjestöjä.  Kunnat ja kuntien yhteenliittymät voivat edistää neuvonnan ja koulutuksen kehitystä, mutta mukaan tarvitaan myös kansalliset, yritykset ja järjestöt. On tärkeää, ettei tietoa pidetä passiivisena informaationa, vaan huomioidaan sen liittyvän suoraan toimintaan ja käytäntöihin.

Tehokas taloyhtiöille suunnattu neuvonnan muoto on energialuotsitoiminta, jossa kuntien energianeuvojat jalkautuvat taloyhtiöihin tarjoten tukea ja ratkaisuja kohdattuihin haasteisiin. Energialuotsit voivat neutraalina välittäjänä tukea taloyhtiöitä esimerkiksi ratkaisujen kartoittamisessa, sopivien hanketoimijoiden löytämisessä ja energiakilpailutusten valmistelussa.

2) Energiahankkeisiin vauhtia taloyhtiöissä ja naapurustoissa

Taloyhtiöiden välisellä yhteistyöllä ja isännöinnin kehityksellä on tärkeä asema murroksen alkuvaiheessa.

Erityisesti kuntien tulee vauhdittaa taloyhtiöiden vertaisoppimista, kouluttautumista, yhteishankintoja ja rakennusten yhteisiä energiaratkaisuja kortteli- ja naapurustotason taloyhtiöklubeilla. Tärkeää on varata resursseja vuoropuhelun käynnistämiseen sopivissa, 10-30 taloyhtiön ryhmissä. Taloyhtiö- ja kortteliklubien toimintaa pilotoidaan jo isoimmissa kaupungeissa, joista saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää toiminnan laajentamisessa.

Yhteistyön käynnistämiselle voidaan myös valmistella tuki varsinkin kasvukeskusten ulkopuolelle. Yhteishankkeet auttavat taloyhtiöitä energiahankkeiden toteutuksessa ja tuovat taloudellisia säästöjä. Yhteisöissä voidaan myös käydä vuoropuhelua energiajärjestelmän muutoksen ohjaamisesta ja aluesuunnittelusta kaupungin ja energiayhtiöiden kanssa.

Isännöinti on keskeinen välittäjä taloyhtiöiden pitkän aikajänteen ylläpidon ja korjausrakentamisten toteuttamisessa. Isännöintiala ei kuitenkaan laajasti huomioi energiahankkeita, jolloin alalle tarvitaan parempia kannustimia ja laaja-alaista koulutustarjontaa. Konkreettinen kannustin ovat uudet isännöinnin sopimusmallit, joihin voidaan kirjata esimerkiksi energiansäästöön liittyviä tavoitteita. Isännöintisopimuksissa tulee huomioida paremmin energiatehokkuus ja pientuotanto esimerkiksi tavoitteellisen E-luvun tai ostoenergiantarpeen pienentämisestä määritellyn bonuksen avulla. Uudet sopimusmallit tarjoavat isännöintialalle selkeän kannustimen kehittää energiaosaamista.

3) Uudistuksia liiketoimintamalleihin

Kestävän energian ratkaisuja ja suunnittelupalveluita on tarjolla kasvava määrä, mutta tarjonta ja kysyntä eivät täysin kohtaa.

Energiayhtiöiden täytyy nopeasti uudistaa liiketoimintamallejaan asiakaslähtöisiksi, jotta ne pystyvät toimimaan taloyhtiöiden kumppaneina myös tulevaisuuden energiajärjestelmässä. Kyse on muun muassa kulutusjouston järjestelmistä, hyvityslaskentapalveluista ja kaksisuuntaisten lämpöverkkojen kehityksestä. Esimerkiksi liiketoiminta- ja palvelumuotoiluosaamista voidaan parantaa liittojen järjestämillä koulutuksilla.

Hankkeiden rahoitusperustan turvaaminen on keskeistä. ARAn kautta asunto-osakeyhtiöille myönnetyn energia-avustuksen tulisi jatkua vuoden 2022 jälkeenkin. Varsinkin laskevan arvon alueilla ja segregoituvissa kaupunginosissa tarvitaan myös taloyhtiölainojen yhteiskunnallista takaamista. Lisäksi esimerkiksi ilmastorahastoa ja EU:n vihreää elvytystä voidaan käyttää taloyhtiöiden energiatoimenpiteiden käynnistämiseen. 

4) Kansalaisenergiastrategia suuntaamaan muutosta

Kansalaisenergian edistäminen on Suomen energiapolitiikassa melko uusi osa-alue. Sen vauhdittaminen edellyttäisi joko erillistä kansalaisenergiastrategiaa tai kansalaisenergiatavoitteiden ja niiden edellyttämien toimenpiteiden sisällyttämistä osaksi kansallista energia- ja ilmastostrategiatyötä.

Strategiatyölle hahmoteltiin kolme keskeistä elementtiä:

1. Tahtotila: Selkeä valtioneuvoston päätös prosessin käynnistämisestä ja rahoittamisesta. Itse strategian laadinnassa on tärkeää laaja-alainen osallistuminen esimerkiksi joukkoistamisen menetelmiä käyttämällä.
2. Koordinaatio: Suunnitelmalla voidaan määritellä selkeä tavoite sekä priorisoida toimenpiteitä alueellisesti ja eri toimijaryhmiä koskien. Samalla kehitetään eri toimijoiden välistä vuoropuhelua ja koordinaatiota.
3. Jalkauttaminen: Jalkauttamisessa olennaista on sitouttaa toteutukseen keskeiset toimijat. Joukkoon kuuluvat esimerkiksi aktiiviset kansalaiset, asukasyhdistykset, ministeriöt, kunnat, asiantuntijajärjestöt, eturyhmät, yritykset ja tutkijat.

Kansalaisenergian strategiatyössä käynnistysvastuu on valtioneuvostolla ja ministeriöillä. Sen vaikuttavuuden takaamiseksi tarvitaan kuitenkin avointa ja laaja-alaista valmistelua ja avoimuutta energian moninaisille muodoille.

Polku taloyhtiöiden aktiiviseen energiarooliinTaloyhtiöillä voi olla jatkossa merkittävästi nykyistä vahvempi rooli kaupunkien energiajärjestelmissä. Murros vaatii eri toimijoiden yhteistä työskentelyä ja toimien koordinointia. Muutosta voidaankin hahmottaa kolmen tason välisenä vuorovaikutuksena: ruohonjuuritason toimien käynnistäminen taloyhtiöissä, välittäjätasolla toimiva tiedon hallinta ja politiikkatasolla asetettavat pitkäjänteiset tavoitteet (kts. kuva alla).

Jani Lukkarinen, Suomen ympäristökeskus SYKE
Tatu Marttila, Aalto-yliopisto
Kansalaisenergia-areenan 2020 osallistujat

Kansalaisenergia-areenan toteuttivat strategisen tutkimuksen hankkeet SET ja CORE yhteistyössä ympäristöministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.

Lue myös blogikirjoitus: Taloyhtiöt mukaan energiajärjestelmän murrokseen