Energiamurrosten verkostoja kokeilemassa

Energiamurrokset ovat jatkuvasti muovautuvia prosesseja, joissa erilaiset toimijat luovat ja muotoilevat yhteyksiä toisiinsa uusien teknologioiden ja käytäntöjen avulla. SET-hanke on omalta osaltaan pyrkinyt hahmottelemaan ja muotoilemaan ymmärrystä Suomen energiamurrosten verkostoista ja niissä toisiinsa kytkeytyvistä muutoksen muodoista. Yhden tällaisen mahdollisuuden tarjosi vuoden 2017 energiamurrosareena, jossa tunnistettiin energiamurrosta ohjaavia kokeiluja. Tässä blogissa avaamme murroskokeiluista piirtyvää verkostokuvaa ja pysähdymme hetkeksi pohtimaan mihin suuntaan murrosten verkostot ovat edenneet.

Kolme vuotta sitten julkaistiin energiamurrosareenan tuottamat kahdeksan murrospolkua sekä sadan välittömän energiapoliittisen toimenpiteen lista vuoteen 2030 mennessä. Osa murrokselle asetetuista tavoitteista oli tuolloin radikaaleja (esimerkiksi 750 000 vaihtoehtoisen käyttövoiman ajoneuvoa, 20 % vähennys asumisen energiankulutukseen). Toiset tavoitteet keskittyivät konkretisoimaan vakiintumassa olevan energiapolitiikan linjaa (kivihiilestä luopuminen). Energiamurroksen kovaa vauhtia ja suuntaa kuvastaa, että tuolloin etäisiltäkin tuntuvat tavoitteet vaikuttavat nyt saavutettavilta. Yhtenä murrosten suuntaamisen välineenä poluissa ehdotettiin kokeiluja, joiden avulla murrosta voidaan töniä liikkeelle ja siihen liittyvistä haasteista voidaan oppia ja mahdollisesti jopa ohjata.

Polkutyössä murrosta edistävät kokeilut saivat monia muotoja kohdistuen esimerkiksi hallintoon (kuntien rakennusvalvonnalle pakollinen rakennusten elinkaaritarkastelu), infrastruktuuriin (vesiverkon hyödyntäminen kysyntäjoustossa), palvelumalleihin (kaukolämpöverkon tuotanto-, varastointi- ja joustoratkaisujen hinnoittelumallit) ja teknologiaan (itseohjautuvat ajoneuvot osana liikennepalveluita). Jokaiselle esitetylle pilotille kirjattiin toiminnan mittakaava, ajoitus ja keskeiset toimijat. Oheisen verkostokuvion lähtökohtana ovat kokeiluihin liittyvät murrospolut sekä niissä mainitut toimijat ja mittakaavat. Yksittäinen verkoston solmukohtana toimiva pallo kasvaa sitä suuremmaksi mitä enemmän yhteyksiä, eli mainintoja se on saanut. 

Opit energiamurroksen verkostoista

Mitä verkostokuva kertoo murroksen etenemisestä – paitsi että kyse on monimutkaisesta ja keskinäisriippuvuuksia sisältävästä ilmiöstä? Kuvan pohjalta voidaan tehdä ainakin neljä huomiota energiamurrosten mittakaavoihin ja toimijoihin liittyen.

Ensinnäkin kansallisen energiamurroksen tarkastelussa ei liene yllättävää, että kansallinen taso (vaaleanvihreä klusteri) saa eniten yhteyksiä verkostossa. Suuri osa suoraan kansallisiksi määritellyistä toimista kuitenkin liittyy etenkin kuluttajakäyttäytymiseen ja energiakäytäntöjen muutokseen teknisten ratkaisujen tai sääntelyn sijaan. Käyttäytymisen muutoksen osalta on myös korostettu erityisesti tiedontuottajien, kuten Motivan ja yliopistojen roolia murroksen edistämisessä.

Toiseksi hiilestä luopuminen (oranssi klusteri) on paikallinen kysymys, joka kytkeytyy energiajärjestelmää koskeviin ratkaisuihin ja tuotantolaitosten hallintaan. Vaikka kansallinen politiikka luo puitteita puhtaan energiajärjestelmän kehittämiselle, tehdään ratkaisevat päätökset kuntien ja energiayhtiöiden välisessä vuoropuhelussa. Tämä vuorovaikutus tarjoaa myös mahdollisuuksia uusille kumppanuuksille ja energiayhteisöille – sekä kuvan mukaisesti kulutusjouston uusille muodoille.

Hiilen alasajoon kietoutuu kiinteästi kolmas, kulutusjouston (purppura) klusteri, joka koostuu etenkin teollisista toimijoista ja teknologisista ratkaisuista. Esimerkiksi energiavarastot, maalämpöjärjestelmät ja akut tuottavat puitteita energiankulutuksen paremmalle ohjaamiselle ja samalla mahdollisuuksia uusille innovaatioille. Ehdotetuissa kokeiluissa on niin sähköön ja lämpöön kuin vesijärjestelmäänkin liittyviä kokeiluita, mutta tarkastelu ei näe kuluttajilla kovin merkittävää roolia kulutusjouston kehityksessä.

Neljänneksi kuviosta piirtyy esiin kaksi alueellisten toimien klusteria, jotka liittyvät liikennepalveluihin (sininen klusteri) ja energiatehokkuuden edistämiseen (tummanvihreä klusteri). Liikenteen murros kuitenkin näyttäytyy palvelutoimijoiden edistämänä, kun taas energiatehokkuuden edistämisessä kunnilla ja julkisilla toimilla on keskeinen asema. Kyse on kuitenkin kahdesta toisiinsa liittyvästä teemasta, joiden edistäminen liittyy suoraan kaupunkien ja alueiden infrastruktuurille tehtäviin ratkaisuihin.

Energiamurroksen verkostokuvaa leimaa vahvasti politiikan toimeenpanon painottaminen. Kyseessä on osin menetelmän tuottama murroksen nopean edistämisen näkökulma, mutta se liittyy myös käynnissä olevan energiamurroksen vaiheeseen. Nyt tarvitaan toimenpiteitä, joiden puitteet tuotetaan kansallisella tasolla. Kuluneiden kolmen vuoden aikana tämä onkin näkynyt esimerkiksi rakennuskannan energiakorjausten politiikan aktivoitumisena sekä eri sektoreille muotoilluissa hiilineutraaliuden tiekartoissa.

Katse verkostokuvien kääntöpuolelle

Kolmen vuoden takaisessa murrosareenaraportissa kirjattiin energiamurrosten kannalta keskeiset mahdollistajat: järjestelmän sähköistyminen, lämpöverkkojen avaaminen eri toimijoille ja kulutusjouston merkityksen nopea kasvu. Nämä järjestelmätason opit näkyvät myös verkostokuvan suorissa opeissa. Murroksen ymmärryksen kannalta on myös tärkeää kysyä mikä jää kuvioissa vähälle huomiolle tai kokonaan tunnistamatta.

Esimerkiksi koronaepidemia on nostanut käyttäytymisen muutosta koskevat huomiot hyvin keskeiseksi, kun ihmisten kulutuskäyttäytymiseen on tehty hyvin nopeita interventioita. Samoin murroskeskustelussa on myös Suomessa alettu kiinnittää kasvavaa huomiota oikeudenmukaisuuden teemoihin, jotka helposti jäävät strategioita, politiikkatoimia ja kokeiluita hahmoteltaessa toissijaisiksi. Teknologioista esimerkiksi uuden sukupolven aurinkovoiman ratkaisut ja vetytalous ovat nousseet julkisessa keskustelussa hyvin keskeiseen asemaan.

Yksi edellisen murrosareenan vaikuttimista oli vuonna 2016 julkaistu Suomen energia- ja ilmastostrategia. Suomen seuraava strategia julkaistaan piakkoin ja se tarjoaa kiinnostavan peilin myös areenan tuottamien näkökulmien yleistymiselle Suomen energiapolitiikassa ja energiamurroksen etenemisen tarkastelulle.

Katso myös: Murrosareenan verkostokuvista julkaistiin artikkeli aiemmin tänä vuonna.

Kirjoittajat

Jani Lukkarinen
Tutkija
Suomen ympäristökeskus

Kaisa Matschoss
Yliopistotutkija (dosentti)
Kuluttajatutkimuskeskus
Helsingin yliopisto

Petteri Repo
Tutkimusjohtaja
Kuluttajatutkimuskeskus
Helsingin yliopisto