Kaikki biopolttoaineet eivät ole päästöttömiä
Keskustelu biopolttoaineiden päästöttömyydestä ilmastonmuutoksen näkökulmasta on noussut esiin, kun Suomeen näyttäisi olevan luvassa suuria investointeja biopolttoaineiden tuotantoon. Samaan aikaan kansainvälinen kritiikki biopolttoaineita kohtaan on lisääntynyt.
Oletukset biopolttoaineiden päästöttömyydestä perustuvat siihen, että biomassat uusiutuvat ja sitovat poltossa vapautetun hiilidioksidin takasin. Kioton pöytäkirjan mukaiset sitovat velvoitteet noudattavat tätä ajatusta, eikä biomassan korjuusta aiheutuvaa vaikutusta hiilivarastoihin oteta täysimääräisesti huomioon.
Vaikka metsien hiilivarastot kasvavat esimerkiksi Suomessa, korjuumäärien lisääminen pienentää varastoja verrattuna tilanteeseen, jossa puuta korjattaisiin vähemmän. Siksi bioenergian käytön lisääminen rajoittaa metsien ja maaperän kykyä hillitä ilmastonmuutosta.
Tutkimukset osoittavat selvästi, että ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta ei ole yhdentekevää, mitä biomassoja käytetään energialähteinä. Tehokkaimmissa ratkaisuissa otetaan käyttöön sellaisia jäte- tai tähdejakeita, jotka joka tapauksessa lahoaisivat nopeasti. Tehottominta on tuottaa bioenergiaa niin, että metsien hiilivarasto pienenee korjuun vuoksi merkittävästi.
Pariisissa 2015 sovittujen kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden täyttäminen johtaa väistämättä siihen, että eri biomassajakeiden ja käyttökohteiden vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin joudutaan tarkastelemaan ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta. Merkittävistä yrityksistämme koostuva Climate Leadership Council on tuoreessa kannanotossaan todennut, että metsien ja maatalouden hiilinielujen laskentasäännöistä
sopiminen on yksi Pariisin ilmastosopimuksen tärkeimpiä jatkotoimia.
Biopolttoaineet ovat herättäneet paljon kiinnostusta, mutta suomalaisella puulla on monta erinomaista käyttökohdetta esimerkiksi kuitujen ja erikoiskemikaalien tuotannon sekä puurakentamisen aloilla. Puupohjainen kuitu saattaa kyetä kilpailemaan menestyksellisesti puuvillakuitujen kanssa sekä hinnaltaan että ympäristövaikutuksiltaan. Yhteistä näille tuotteille on, että niiden jalostusarvo on monesti korkeampi kuin polttoaineiden. Biojalostamoiden kantavana ajatuksena tuleekin olla mahdollisimman arvokkaiden tuotteiden tuottaminen.
Biopohjaisen polttoaineen tuotanto on kannattavaa, jos raaka-aine on hyvin edullista tai kun polttoaineen tuotanto on samalla esimerkiksi jätehuoltoa. Kun tehdään arvottomasta raaka-aineesta tai muuten kustannuksia aiheuttavasta jätteestä hyödyllinen tuote, syntyy lisäarvoa. Samankaltaisia sivuvirtoja voidaan ajatella syntyvän biojalostamoissa. Mikä tahansa biomassa päätyy myös ennen pitkää tilaan, jossa on järkevintä käyttää se energiaksi kierrättämisen sijaan.
”Suomalaisella puulla on monta erinomaista käyttökohdetta esimerkiksi kuitujen ja erikoiskemikaalien tuotannon sekä puurakentamisen aloilla.”
Kun suunnitellaan suuria investointeja laitoksiin, joiden pääasiallinen tavoite on muuttaa neitseellinen biomassa biopolttoaineeksi tai suoraan energiaksi, tulee olla erityisen varovainen. Ennen pitkää ne kilpailevat raaka-aineesta arvokkaampien käyttökohteiden kanssa. Pahimmillaan tämä voi viedä biotalouden kehitystä suuntaan, joka ei edistä biotalouden kunnianhimoisia taloudellisia tavoitteita eikä ilmastotavoitteita.
Kun Pariisin sopimusta ryhdytään panemaan toimeen, Suomen ei kannata ajaa kaikkien biomassojen polton sopimuksenvaraisen päästöttömyyden jatkamista. Sen sijaan Suomessakin kannattaa aktiivisesti pohtia, miten voitaisiin edetä kohti tilannetta, jossa kaikista kasvihuonepäästöistä joutuisi maksamaan ja kaikesta hiilen talteenotosta ja varastoimisesta saisi korvauksen.
Hiilibudjettien käyttöön liittyy luonnollisesti monia vaikeita käytännön kysymyksiä, mutta siirtyminen siihen suuntaan palvelisi kestävän biotalouden kehittämistä. Näin tuettaisiin myös suomalaisen osaamisen ja teknologian vientiä.
Jos Suomi ei aktiivisesti ja luovasti osallistu biomassojen käytön ohjauksen kehittämiseen, edellytykset toimia biotalouden globaalina edelläkävijänä kärsivät. Puun muuttaminen energiaksi ei itsessään ole suuri innovaatio. Jos kivikauden ihmiset eivät olisi keksineet puulle muuta käyttöä kuin sen polttaminen, eläisimme edelleen kivikaudella.
professori
erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Mielipide-osastolla 14.3.2016