Tarvitaanko myös kulttuurinen murros?
Kahdeksan pysäkin verran uutta metrorataa tai yhden uuden ydinvoimalan rakentaminen ottaa reilusti toistakymmentä vuotta rakentamispäätöksestä. Taustakeskustelut ja poliittiset väännöt huomioiden projektien ajanlasku voidaan aloittaa jo 1990-luvun lopulta. Olkiluodon kohdalla Suomi pidättää edelleenkin henkeään, saammekohan urakkaa koskaan valmiiksi?
Isojen infrahankkeiden toteuttamiseksi tarvitaan korkeatasoista teknologiaa, vahvoja instituutioita, lujaa tahtoa, laajapohjaista yhteiskunnallista keskustelua ja lopulta kansalaisten hyväksyntä. Prosessit ovat hitaita, takaiskuiltakaan ei voi välttyä.
Arvovaltaisimpien tutkijaryhmien ilmastotiekartoissa kaikkien maiden energia- ja suurelta osin muukin infra on rakennettava uusiksi seuraavien 20-30 vuoden aikana. Tämä vastaa tavallisesti yksittäisen isomman hankkeen aikataulua. Nyt pitäisi kuitenkin tuottaa teollista vallankumousta vastaava murros.
Luonnontieteilijöiden kuvaukset ympäristöuhkien koosta, laadusta ja etenemisnopeudesta ovat kuin toiselta planeetalta vallitsevan yhteiskunnallisen todellisuuden kanssa. Vaikutusarvioiden mukaan hallituksen Energia- ja Ilmastostrategia ei pienennä Suomen ilmastopäästöjä lainkaan ainakaan vuoteen 2030 mennessä.
Murrosareenallakin sain kuulla useasti, että luonnontieteilijöiden olisi ymmärrettävä paremmin yhteiskunnallisia ja erityisesti taloudellisia realiteetteja ja muotoiltava muutosehdotuksensa niiden pohjalta.
Tilanne on kuitenkin paljon suoraviivaisempi. Tieteellisen konsensuksen mukaan ympäristökriisit uhkaavat muutaman vuosikymmenen sisällä yhteiskuntamme perustoimintoja ja kansalaisten perusturvaa. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset ”realiteetit”, jotka estävät tutkijoiden vaatiman nopean muutoksen kuuluvat romukoppaan.
Arkkipiispa Kari Mäkinen nimesi Ylen haastattelussa ympäristötutkijat ”Vanhan testamentin profeetoiksi”, joiden viestiin tulisi suhtautua äärimmäisellä vakavuudella. Vähättelyn ja profetoinnin ristiaallokossa tutkijat kaipaavat myös ihan tavallisia työpäiviä ja asiallista keskustelua tutkimustuloksistaan ja niiden edellyttämistä toimenpiteistä.
Puheet ja teot
Energiamurrosareena on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Monialainen foorumi pystyy hahmottamaan haasteen ja polkuja sen ratkaisemiseksi. Areenan viestit ovat tärkeitä ja valmistavat yhteiskuntaa tulevaan. Ongelmana on vain se, että elämme jo tulevassa. Energiamurrosta pitäisi vihdoin toteuttaa, eikä vain suunnitella.
Areenan vetäjät ja osallistujat edustavat aidosti energiamurroksen eri osa-alueiden huippua. Toivon, että meille kaikille suodaan laajat valtuudet tarvittavan murroksen läpiviemiseksi. Samalla keskusteluun murroksesta ja sen luonteesta on osallistettava energia-ammattilaisten lisäksi laajasti muitakin yhteiskunnan toimijoita.
Myös eduskunnassa on herättävä turvaamaan kaikkien kansalaisten yhteistä etua. Kyseessä ei ole pelkkä energiamurros, vaan laaja yhteiskunnallinen ja kulttuurinen siirtymä, jossa ei ole varaa epäonnistua.
Olen optimisti. Uskon pahimman katastrofin olevan vieläkin vältettävissä, mutta vain jos pessimistien kuhnailu ja murroksen tietoinen hidastaminen loppuvat välittömästi. Luontojärjestelmän reunaehdot eivät jousta. Mitä pidempään ratkaisuja viivytetään, sitä rajumpi on pudotus.
Kuten kirjoitussävystäni voi päätellä, en juuri perusta markkinointi- ja myyntipuheista. Ilmaisuni perustuvat keskusteluihin, joita käyn työssäni päivittäin pitkän linjan journalistien ja kriisiviestijöiden kanssa. Vakavissa tilanteissa ei kaivata positiivisuushöpinää, vaan tosiasioita ja vastuullisia määrätietoisia tekoja. Nyt on vakava tilanne. Keskustelukulttuurimme, viestintämme ja tekojemme on muututtava sen mukaiseksi.
Isoja haasteita ja ongelmiakin on luvassa. Kaikki eivät murroksessa voi voittaa. Oikeilla toimenpiteillä saamme kuitenkin pidettyä yhteiskuntamme ihan kohtuudella kasassa. Tämä tosin vaatii meiltä nykyistä enemmän suoria panoksia yhteiseen hyvinvointiin. Pelkkä talouskasvun tavoittelu, minkä tahansa tuotannon lisääminen tai keinolla millä hyvänsä rikastuminen eivät luo pohjaa tulevaisuudelle.
Mihin energiaa tarvitaan?
Leslie Whiten vaikutusvaltaisen mallin (Energy and the Evolution of Culture, 1943) mukaan yhteiskunnan käytettävissä olevan energian määrä määrittää sen sosiaalisen ja sivistyksellisen tason. Kulttuurisen energiatransition ydin on tämän pinttyneen ja paikkaansa pitämättömän ajattelutavan syrjäyttäminen. Me voimme elää terveempää, merkityksellisempää sekä sivistyksellisesti ja sosiaalisesti rikkaampaa elämää nykyistä paljon pienemmällä energian ja materiaalien kulutuksella.
Toinen saman suuntainen huomio on, että suurin osa nykyisestä energian käytöstä palvelee kulttuurisia ja sosiaalisia tarpeita. (Shove, E., Walker, G., 2014.). Niinpä kysymys energian käytöstä ja siten myös tuotannosta ei ole ensisijaisesti tekninen, vaan yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja jopa taiteellinen. Tämä ei välttämättä tee energiamurrosta yhtään helpommaksi. Mutta energian ja teknologian kulttuurisen ja sosiaalisen luonteen hahmottaminen auttaa energiamurroshaasteen fokusoinnissa ja jatkotutkimuksen suuntaamisessa.
On aiheellista kysyä, onko meidän aivan pakko pyrkiä tyydyttämään kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin, jopa yhteiskuntamme perusturvallisuuden vaarantumisen uhalla, kulttuurisesti rakentuneita energian ja materiaalien käytön mieltymyksiämme? Vai voisiko sittenkin olla perusteltua tarkastella myös sitä, kuinka muuttuvia kulttuuriset ja sosiaaliset arvot luonteeltaan ovat?
Vuosi 2020 on monissa raporteissa ehdoton takaraja, johon mennessä ilmastopäästöjen on lähdettävä jyrkkään ja pysyvään laskuun. Meillä on todella kova kiire ja kaikki hyvät keinot tarvitaan. Panostus kulttuurisen ja sosiaalisen muutoksen aktiiviseen tuottamiseen voi yllättäen olla suorin reitti yhteiskuntien kestävyystransition toteuttamiseen.
Kirjoittaja:
Antti Majava
Kirjoittaja on kuvataitelija ja Mustarinda-seuran sekä BIOS-tutkimusyksikön perustajajäsen. Hän valmistelee väitöskirjaa sosioekologisista transitioista Helsingin yliopistossa monitieteisen ympäristötutkimuksen tohtorikoulussa (DENVI).
8.12.2017
Kirjoittaja osallistui Strategisen tutkimuksen neuvoston Smart Energy Transition -hankkeen ja Sitran fasilitoimaan Energiamurrosareenaan vuonna 2017.
Kirjoitus on julkaistu osana Murrosareenan Miten Suomi voi hyötyä energiamurroksesta? -blogisarjaa. Blogitekstit edustavat kirjoittajien omia näkemyksiä. Tutustu Murrosareenan raporttiin ja lue muut blogisarjan kirjoitukset.
Lähteet:
