Totta vai tarua: Voiko ihmisten käyttäytymisen ohjauksella vähentää kotitalouksien energiankulutusta?

Käyttäytymisen ohjauksesta ja ihmisten ”tuuppaamisesta” intoillaan nykyisin paljon. On totta, että valintaympäristömme parempi muotoilu ihmisten käyttäytymisen ohjaamiseksi tuottaa näkyviä tuloksia. Yksittäisten kokeilujen tuloksia ei voi kuitenkaan suoraan yleistää koko Suomen energian kulutukseen. Käyttäytymisen ohjauksella voidaan saavuttaa parannuksia, mutta sillä on rajansa ja hintansa.

Mihin energiaa kuluu kodeissa ja minkä verran sitä voisi vähentää pelkästään käyttötavoilla?

Kotien energian käytöstä suurin osa kuluu lämmitykseen ja toiseksi suurin osa käyttöveden lämmitykseen (Tilastokeskus 2016). Näihin omakotitaloissa on suurempi mahdollisuus vaikuttaa kuin kerrostaloissa, joissa asukkaat eivät useimmiten tiedä tilojen lämmityksen energiankulutusta tai osuutta yhtiövastikkeesta tai vuokrasta.

Nissinen ym. (2012) ovat arvioineet, että energiaviisailla käyttötavoilla voitaisiin saavuttaa vuoteen 2020 mennessä:

• 10% lämmön säästö 30%:ssa asunnoista (mukaan lukien lämmin käyttövesi) ja
• 10% sähkön säästö 65% asunnoista

Tähän ei kuitenkaan päästä millään yksittäisellä, tällä hetkellä tiedossa olevalla käyttäytymisen ohjauksen toimenpiteellä, koska kulutus ja sen vaihtelut johtuvat monista tekijöistä.

Lämmön säästö

Teknisesti lämmitysenergiaa on suhteellisen helppoa säästää alentamalla sisälämpötilaa. Esimerkiksi alentamalla sisälämpötilaa 2°C voidaan saavuttaa 10 % lämmön säästö lämpötilaa (Nissinen ym. 2012).

Suomessa on selvästi korkeammat sisälämpötilat kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Tätä asiantilaa lienee kuitenkaan vaikea muuttaa nopeasti, edes lämmityksen hintaa nostamalla (ellei sitä moninkertaisteta). Lämmityskäytännöt muuttuvat hitaasti. Esimerkiksi Vavra ym. (2016) vertailivat olohuoneiden lämpötiloja ilmastovyöhykkeeltään samanlaisilla alueilla (Aberdeenshire, Brandenburg, Etelä-Böömi). Lämpötilat olivat alhaisimpia Aberdeenshiressä (18°C), vaikka siellä lämmityskustannukset olivat pienempiä kuin Brandenburgissa (20°C), koska lämmittäminen oli aikoinaan Skotlannissa kallista.

Tekniikka on tehnyt suomalaisista mukavuudenhaluisia. Pohjois-Euroopassa ei muista maista poiketen ole yleensä tapana säätää huonelämpötiloja käytön mukaan, eli sulkea lämmitystä kotoa poistuttaessa tai silloin kun huone ei ole käytössä (Urban ja Ščasný 2012). Suomessa käytetään yleisesti termostaattisia patteriventtiilejä, jotka automaattisesti säätävät lämmitystä tietyissä rajoissa. Myös vanhassa rakennuskannassa on patteriventtiilit. Suomessa patteriventtiili ja rakennusautomaatio säätävät (ainakin periaatteessa) automaattisesti huoneen lämpötilaa tietyissä rajoissa, jonka vuoksi asukkailla ei ole niin suurta tarvetta säädellä lämpötiloja. Mukavuus on hyvä asia, mutta samalla lämmitämme esimerkiksi tyhjilläänkin olevia asuntoja ja toimistoja.

Suomessa asuinkerrostaloissa maksetaan lämmityksestä osana vuokraa tai yhtiövastiketta, eikä lämmityskuluja ole eritelty, saati sitten laskettu asukkaan todellisen käytön mukaan. EU:n EED-direktiivin taustaselvitysten mukaan huoneistokohtaiseen lämmön laskutukseen siirtymisen on sanottu säästävän noin 20 % (Edelenbos 2014). Direktiivi edellyttää huoneistokohtaiseen lämmönlaskutukseen siirtymistä kerrostaloissa, mikäli se on kustannustehokasta. Suomessa sitä ei ole VTT:n laskelmien perusteella pidetty kustannustehokkaana (TEM 2014). Säästövaikutus riippuukin rakennuksen lämmöneristyksen tasosta (Boverket 2015), ilmanvaihdon lämmöntalteenotosta sekä siitä, miten kannuste vaikuttaa esimerkiksi tuuletuskäyttäytymiseen. Suomessa epäillään, saataisiinko näin suurta säästövaikutusta suhteellisen uusissa, hyvin eristetyissä ja suurelta osin koneellisen ilmanvaihdon piirissä olevissa rakennuksissamme.

Ensiaskel voisi olla, että ihmiset saisivat tietää, kuinka paljon kerrostaloasunnon lämmitys maksaa. Itselläni summa on noin 300 euroa kuussa. Jos sellainen lasku rapsahtaisi postiluukustani vuokrasta erillisenä (vaikkei se perustuisikaan yksikölliseen kulutukseen), saattaisin olla hiukan tarkempi. Jos lämpölasku kasvaisi, saattaisin miettiä, miksi.

Taloyhtiöt avainasemassa

Koska Suomessa kerrostalojen lämmitys on kollektiivista, taloyhtiöiden hallitukset ovat avainasemassa. Havainnollinen kulutuspalaute ja kohdennettu neuvonta taloyhtiöiden hallituksille voi tuottaa käyttötapamuutoksia ja kannustaa myös energiakorjauksiin. Esimerkiksi Motivan (2017) arvioiden mukaan jopa kolme neljästä asuinrakennuksesta Suomessa kaipaisi patteriverkoston perussäätöä ja oikein tehdyllä perussäädöllä voidaan saavuttaa jopa 10-15 % säästö.

Tampereella Ekokumppanit on järjestänyt yhdessä Tampereen Sähkölaitoksen kanssa Energiatriathlon-nimisen kilpailun, jossa yksittäiset taloyhtiöt ovat saavuttaneet dramaattisia tuloksia: yhdessä taloyhtiössä pienennettiin kiinteistösähkön kulutusta jopa 40%. Taloyhtiöt saivat asumiskuluihin tuntuvia säästöjä esimerkiksi sammuttamalla talokellarin tarpeettoman viilennyksen, käyttämällä rännien sulatusjärjestelmää vain tarpeen mukaan tai asentamalla vakiopaineventtiilit vesihanoihin.

Veden säästö

Kerrostaloasukas voi vaikuttaa lämmitykseen vain rajallisesti, mutta lämpimän veden käyttö on paljolti asukkaan omissa käsissä. Lisäksi lämpimän käyttöveden suhteellinen merkitys kasvaa, kun rakennuksista tulee entistä energiatehokkaampia uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen seurauksena.

Motivan (2017) mukaan asuinkerrostaloissa, joissa on käytössä huoneistokohtainen vesilaskutus, kulutus on pienentynyt entisestä 10-30%. Huoneistokohtainen käyttöveden mittaus on muuttunut lakisääteiseksi uusissa (2011-) ja peruskorjattavissa (2013-) asuinkerrostaloissa. Huoneistokohtainen laskutus ei kuitenkaan ole pakollista (TEM 2014), eivätkä kaikki vesimittaroidut taloyhtiöt laskutakaan vedestä mitatun kulutuksen mukaan.

Vuoteen 2030 mennessä voidaan arvioida, että noin puolessa kerrostaloasunnoista olisi huoneistokohtainen mittaus, kun uutta rakennetaan ja vanhaa korjataan. Jos vielä taloyhtiöt saadaan laskuttamaankin vedestä, aika moni suomalainen näkee, miten paljon vettä kuluu. Tähän kulutuksen ”murroskohtaan” voitaisiin myös vaikuttaa ohjausta tehostavasti esimerkiksi kohdennetuilla kampanjoilla, jossa uusiin vesikalusteisiin liitetään vettä säästäviä ja veden kulutuksesta muistuttavia laitteita ja asiaan liittyvää havainnollista viestintää.

Sauna ja muut laitteet

Kotitaloussähkön säästöstä vaikuttavimpia toimia olisivat huoneistosaunan käytön vähentäminen tai keskittäminen, kuivausrummun käytön vähentäminen sekä mahdollisen sähköisen lattialämmityksen lämpötilan säätö sellaisissa kotitalouksissa, jossa nämä laitteet ovat käytössä. Huoneistosauna on 62%:ssa ja kuivausrumpu 18%:ssa kotitalouksista sekä sähköinen kylpyhuoneiden lattialämmitys 30%:ssa kaukolämmitetyistä huoneistoista (Adato 2013). Kun kodinkoneet ovat Ecodesign-direktiivin ansiosta yhä energiatehokkaampia, käyttötavoilla on niihin suhteellisen pieni vaikutus. Laitesähkön kulutukseen vaikuttaa enemmän laitteiden kokonaismäärä (Adato 2013), jonka kasvua lienee vaikea julkisen vallan toimin hillitä.

Johtopäätökset

On olemassa dramaattisia esimerkkejä käyttötapamuutoksilla saavutettavista säästöistä, mutta ne perustuvat pääasiassa yksittäisiin tapauksiin, joissa kotitalouksiin on kohdistettu runsaasti tukea ja neuvontaa sekä osallistujat ovat olleet vapaaehtoisia.

Kuluttajien käyttäytymisen ohjaus suuressa mitassa vaatisi nykyistä suuremmat resurssit erityisesti yksilölliseen ohjaukseen. Silti voi olla vaikeaa saavuttaa väestötasolla kaikkein dramaattisimpia, yksittäisissä kokeiluissa saatuja tuloksia. Energiatehokkuuteen ei ole yhtä ihmelääkettä, vaan tuotestandardeja, energiakorjauksia, käytön ohjeistusta ja uudenlaisia käyttötapoja pitää edistää rinnakkain.

Kuluttajakäyttäytymisen ja käyttötapojen ohjauksella voidaan kuitenkin täydentää muita keinoja, jotta voidaan kulkea kohti Nissisen ym. (2013) ennakoimaa 10% säästöä. Esimerkiksi taloyhtiöille kautta maan tulisi tarjota oikea-aikaista räätälöityä apua ja neuvontaa. Uusien lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien sekä lämminvesivaraajien käyttöön tulisi antaa lakisääteisesti nykyistä huomattavasti parempaa ohjausta. Huoneistokohtainen veden mittaus ja laskutus pitäisi tehdä pakolliseksi ja sen yhteydessä voitaisiin auttaa asukkaita säästämään hyvillä apuvälineillä. Mietittäväksi jää vielä, miten suuri osa väestöstä saataisiin pienentämään sisälämpötiloja.

Kirjoittaja

Professori Eva Heiskanen
Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto

29.7.2017

Lähteet

Adato (2013) Kotitalouksien sähkönkäyttö 2011. Tutkimusraportti 26.2.2013. Helsinki: Adato Energia.

Boverket (2015) Individual metering and charging in existing buildings. Boverket, Report 2015:34.

Edelenbos, E. (2014) Cost effectiveness of individual metering/billing. Executive Summary Report 3.3. Core Theme 3 – Metering and billing, demand response and grid issues Working Group 2. Concerted Action: Energy Efficiency Directive.

Motiva (2017) Patteriverkoston perussäätö. Verkossa: https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/taloyhtiot/patteriverkoston_perussaato

Motiva (2017) Vedenkulutus taloyhtiössä. Verkossa: https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/taloyhtiot/energiaeksperttitoiminta/tietoa_energian-_ja_vedenkulutuksesta/vedenkulutus_taloyhtiossa

Motiva (2016) Esimerkkejä huoneistokohtaisesta sähkönkulutuksesta https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/taloyhtiot/energiaeksperttitoiminta/tietoa_energian-_ja_vedenkulutuksesta/esimerkkeja_huoneistokohtaisesta_sahkonkulutuksesta

Nissinen, A., Heiskanen, E., Perrels, A., Berghäll, E., Liesimaa, V. & Mattinen, M. (2012). Ohjauskeinoyhdistelmät asumisen, henkilöliikenteen ja ruoan ilmastovaikutusten hillintään. KUILU-hankkeen loppuraportti. SUOMEN YMPÄRISTÖ 11/2012.

TEM (2014) Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano. EED-työryhmän loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto, 4/2014.

Tilastokeskus (2016) Liitekuvio 2. Asumisen energiankulutus käyttökohteittain vuonna 2015 (Kuviota korjattu 8.12.2016). Verkossa: http://www.stat.fi/til/asen/2015/asen_2015_2016-11-18_kuv_002_fi.html

Urban, J & Ščasný, M. (2012) Exploring Domestic Energy-Saving: The Role of Environmental Concern and Background Variables. Energy Policy 47, 69–80.

Vávra, J., Peters, V., Lapka, M., Craig, T., & Cudlínová, E. (2016). What Shapes the Temperatures of Living Rooms in Three European Regions?. Sociální studia/Social Studies, 12(3).