Energiamurroksessa piilee mahdollisuuksia, mutta miten hyödyntäisimme ne paremmin?

Miten Suomi voisi hyötyä energiamurroksesta? Miten suomalaiset yritykset voisivat kehittää uusia liiketoimintamahdollisuuksia muuttuvassa energiakentässä? Meillä on monenlaista osaamista ja edellytyksiä maailman valloitukseen, mutta tulokset ovat vielä laihahkoja.

Uusien menestyvien liiketoimintojen kehittäminen edellyttää, että niiden mahdollisuus pitää ensin havaita tai ainakin aavistaa. Kirjassamme ”Strateginen ajautuminen” puhuimme Liisa Välikankaan kanssa strategisuuden haistamisesta (katso YouTubesta kirjan esittely). Katsoin, löytyykö kirjamme lähteistä jotain viisautta mahdollisuuksiin energiamurroksessa.

Uhkat on helppo havaita

Strategiatutkijat ovat toistuvasti havainneet, että yrityksissä on helpompi havaita uhka kuin mahdollisuus. Miksi näin? Siksi, että uhka koskee nykyistä liiketoimintaa, jonka toimintaympäristö tunnetaan. Tämän vuoksi nykyistä liiketoimintaa osataan mitata ja muutosta arvioidaan suhteessa siihen. Mitä suurempi muutos on, sitä helpommin se näyttää uhkalta nykymuotoiselle toiminnalle. Hiilen kielto on uhka, joka pakottaa siirtymään kalliimpiin polttoaineisiin tai uusimaan voimalaitoksia. Vaihteleva energiantuotanto on uhka, koska se sotkee huonosti säädettävien voimalaitosten ansaintamallia sekä monimutkaistaa tehotasapainon hallintaa energiajärjestelmässä.

Uhkan on havaittu käynnistävän puolustusreaktioita, jolloin toimitaan nopeasti, usein tempoilevasti ja pitäytyen entisessä ajattelumallissa. Tyypillinen puolustusreaktio on ponteva edunvalvonta, jolla tuodaan esiin ongelmia ja pyritään estämään nykyiseen toimintamalliin kohdistuvia uhkia. Hiilen kiellon nopeasti lähestyessä valmistaudutaan investoimaan biovoimaloihin, koska niitä saa ”kaupan hyllyltä”. Näin ei tarvitse muuttaa muuta kuin polttoaine.

Mahdollisuuden näkemiseen tarvitaan mielikuvitusta

Strategisen mahdollisuuden näkeminen taas on vaikeaa, koska se edellyttää mielikuvitusta. Uusi liiketoiminta täytyy ensin kuvitella. Tämä on erityisen vaikeaa yrityksissä, joissa päätöksenteko on jäykkää ja puhtaasti numeroihin perustuvaa. Kuvaavasti eräs yritysjohtaja luonnehti minulle yritysten eroja seuraavasti: ”erityisesti pienet yritykset johtavat ’nenällään’ ja suuret yritykset usein numeroilla”. Niinpä uusiin mahdollisuuksiin usein tarttuvat ensin pienet yritykset, joita on alkanut syntyä Suomeenkin etenkin rakennusten energiapalvelujen alueelle. Yhä useammin mahdollisuuksia haistetaan myös suurissa yrityksissä, joissa käynnistetään uusia liiketoimintoja – ainakin jos ne eivät syö niiden nykyistä tulovirtaa. Esimerkiksi Fortum oli ensimmäisten joukossa edistämässä sähköisiä ajoneuvoja, eikä autonvalmistajat. Ja Siemens panostaa kovasti kulutusjoustoon kiinteistöissä, eikä niinkään rakennusalan yritykset.

Kun yrityksissä tunnistetaan mahdollisuuksia, reagointi on rauhallisempaa, usein myös hitaampaa, mutta sitten vastaavasti johdonmukaisempaa kuin reagointi uhkaan. Uuden kehittäminen ei tapahdu käden käänteessä, vaan se edellyttää ideointia, kokeiluja ja systemaattista tutkimus- ja kehitystyötä.

Uutta innovaatiopolitiikkaa tarvitaan

Mitkä olisivat ne mekanismit, joilla yrityksiä autetaan haistamaan varhain uusia mahdollisuuksia, tarttumaan niihin sekä satsaamaan paremmin aikaa uusien menestyvien ratkaisujen kehittämiseen? Miten yrityksissä palkitaan rohkeista avauksista, mielikuvituksen käytöstä ja ideoinnista? Uudet energiaratkaisut voivat olla suomalaisten yritysten menestystekijä, eikä kustannuksia nostava uhka. Tässä on Suomen energia-, ympäristö- ja innovaatiopolitiikalle töitä.

Kirjoittaja

Smart Energy Transition -hankkeen johtaja, professori
Armi Temmes
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

18.4.2019