Energiamurroksessa tarvitaan tuotannon ja innovaatioiden tukea
Murroksessa haetaan tyypillisesti ’hyödyllistä vihollista’
Tulevaisuus ei ole entisenlainen, eikä edes nykyhetkeen voi oikein luottaa. Tämä on tyypillinen tilanne missä tahansa murroksessa. Vanhat säännöt ja käytännöt ovat muuttuneet toimimattomiksi tai jopa haitallisiksi. Näissä tilanteissa on houkuttelevaa hakea yhtä syytä tai helppoa ratkaisua. Energiamarkkinat eivät muodosta tästä poikkeusta.
Murroksissa monet hakevat ’hyödyllistä vihollista’. Hyödyllinen vihollinen on sellainen, joka ei välttämättä ole kovin vaarallinen, mutta joka on selvästi tunnistettavissa ja jonka syyksi merkittävä ongelma on sälytettävissä. Kun tällainen vihollinen on tunnistettu, voidaan tarjota yksinkertaisia ratkaisuja, joissa jätetään tarkemmin selvittämättä ongelman syitä, mutta jotka sopivat esittäjänsä intresseihin tai arvomaailmaan.
Energiapolitiikassa erityisesti tuulivoimatuesta on tullut ’pahis’, jolle on vieritetty syy hyvin moniin energiajärjestelmän ongelmiin. Usein toistettu argumentti on, että tuulivoiman tuet on poistettava. Ajatus kuulostaa oikealta, kun valtion pitää säästää, mutta ratkaisu on liian yksinkertainen: se jättää vastaamatta siihen, miten ratkaistaan perusongelma eli kasvihuonekaasupäästöjen radikaali vähentäminen.
Jos ilmastonmuutosta ei olisi, uusiutuvan energian kehittäminen voisi unohtaa kokonaan pitkäksi aikaa, koska hiiltä on vielä paljon. Hiilen käytön tietoista lisäämistä ajavat kuitenkin enää harvat, vaikka Yhdysvalloissa Valkoinen talo tukee ajatusta.
Kysymys on, miten murrosta kyetään toteuttamaan hallitusti ja taloudellisesti
Kun lähtökohdaksi otetaan ilmastonmuutoksen hillintä, kysymys on, miten välttämätöntä murrosta kyetään toteuttamaan mahdollisimman hallitusti ja taloudellisesti. Tästä näkökulmasta katsottuna varsinaisiksi ongelmiksi nousevat kaikki ne tuet ja rakenteet, jotka suoraan tai välillisesti ylläpitävät fossiilisen energian käyttöä tai ylipäänsä energiakäytön tehottomuutta.
Suomen energiaintensiivisen teollisuuden tuki on tästä hyvä esimerkki. Sillä ei ole haluttuja vaikutuksia työllisyyteen tai tuottavuuteen, mutta se tukee rakenteita, jotka ovat ongelmallisia innovatiivisten energiansäästötoimenpiteiden kannalta (VNK, 2016). Kuvaavaa on, että tämä yli 200 miljoonan euron vuosituki on jo selvästi suurempi kuin parjattu uusiutuvan energian syöttötariffi, joka oli vuonna 2016 noin 172 miljoonaa euroa (Energiavirasto, 2016).
Se, että jotkut toiset päätökset tai ohjauskeinot ovat paljon ongelmallisemmat kuin nykyinen syöttötariffijärjestelmä ei tietenkään voi olla perustelu kalliin järjestelmän ylläpitämiselle. Valtiontalouden tarkastusvirasto päätyi tuoreessa tarkastuskertomuksessaan suosittelemaan, että tukijärjestelmään ’tulee sisällyttää ominaisuuksia, jotka mahdollistavat tarvittavien ohjaustoimien toteuttamisen tukikauden aikana’ sekä tarkastelemaan tukimuotoja ja kannustimia,’ jotka eivät lisää valtion menoja.’
Jos sähkön hinta nousisi, syöttötariffi toimisi näin. Syöttötariffi tulee valtiolle kalliiksi, kun sähkön hinta on alhainen. Samalla alhainen sähkön hinta on kuitenkin kuluttajille edullinen. Tuulivoima on pohjoismaisessa sähköpörssissä myötävaikuttanut alhaiseen kuluttajahintaan.
Järjestelmiä kehitettäessä on syytä katsoa mm. naapurimaihin. Pohjoismaiset verkkoyhtiöt ovatkin vahvasti suositelleet yhtenäisiä alueellisia tukijärjestelmiä (Statnett, Fingrid, Energinet & Svenska kraftnät, 2016). Ruotsi on yhdessä Norjan kanssa kehittänyt sertifikaattijärjestelmän, josta Ruotsin energiavirasto on todennut, että tuki on tuotettua terawattituntia kohti laskettuna ollut kustannustehokas verrattuna muihin järjestelmiin ja muiden maiden tukijärjestelmiin. Ruotsin energiavirasto (2016) on todennut: ”Det finns flera skäl till att elcertifikatsystemet varit kostnadseffektivt och välfungerande, inte minst genom aktiva och insatta aktörer. Det viktigaste är ändå systemets grundutformning. Det är teknikneutralt, långsiktigt och marknadsbaserat. Markkinamalli on siis yksi avain kustannustehokkuuteen.
Mahdollisimman toimiva ja tehokas tukijärjestelmä on yhteiskunnan edun mukainen
Tuet eivät saa olla itsetarkoitus. Tavoitteena voi olla energiajärjestelmä, joka toimii ilman fossiilisia polttoaineita ja joka toimii markkinaehtoisesti ilman tukia. Fortumin Pekka Lundmark totesi Yle-haastattelussa, ettei tämä ole kovin vaikeaa edellyttäen, että päästöoikeuksien hinnat nousevat merkittävästi. Näin tarkasteltuna tuulienergiatuki ei ole ongelma. Sen sijaan ongelma on, että on luotu ja ylläpidetty erivapauksia niille energian käyttäjille, joilla pitäisi olla suurimmat edellytykset, intressit ja resurssit kehittää energiatehokkuutta sekä toimia edelläkävijöinä uusiutuvien energian käytössä.
Voimakas lobbaus energiaintensiivisen teollisuuden tuen puolesta ja EU-laajuinen haluttomuus vähentää päästöoikeuksia niin, että päästökauppa oikeasti ohjaisi energiajärjestelmän kehittämistä osoittavat, mistä ilmastonmuutoksen hillinnän todelliset ’viholliset’ kannattaa etsiä. Kovin nopeita ratkaisuja ongelmaan ei ole tiedossa, kuten Suomen hallituksen puoliväliriihen tulos osoitti. Siksi nykyistä kehittyneempi markkinamalli, johon yhdistyy älykkäitä ja innovaatioita edistäviä tukia, on järkevä välitavoite. Se liittäisi Suomen myös tiiviimmin pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Kirjoittaja:
Mikael Hildén
Suomen Ympäristökeskus SYKE
Smart Energy Transition -hanke
Päivitetty: 21.5.2017
Kirjoitus on julkaistu osana Kohti sähkömarkkinamallia 2.0 -keskustelupaperi- ja blogisarjaa, jonka tavoitteena on luoda suuntaviivoja sähkömarkkinoiden kehitykselle ja herättää keskustelua keinoista, joilla nykyiset markkinamurroksen haasteet voitaisiin ratkaista. Kirjoitussarja on laadittu Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien Smart Energy Transition ja EL-TRAN -hankkeiden sekä Tekesin rahoittaman Neo-Carbon -hankkeen tutkijoiden yhteistyönä.
