Kuluttajista vauhtia energiamurrokseen, osa 3/5: Suomalaisilla on paljon halua ja kykyä oppia ja omaksua uutta energiatekniikkaa
Vapaus valita, asennuttaa ja räätälöidä omaa energiantuotantoaan on selvästi monille suomalaisille mieleen, vaikka se tarkoittaisi energiatekniikkaan perehtymistä tai hieman vaivalloisempia lämmitystapoja.
Olennaista on kuitenkin se, miten helppoa ja kustannustehokasta vähähiilisten energiateknologioiden ja käyttäytymismallien omaksuminen on. Esimerkiksi ilmalämpöpumppujen kohdalla Internetin keskustelupalstojen merkitystä pumppujen leviämisessä ei voi liiaksi korostaa (ks. tietolaatikko alla). Samaten pellettien pienpolton leviämisen todennäköisesti suurin hidaste liittyy järjestelmän työläyteen ja epävarmuuteen (Juntunen & Hyysalo, 2015).
Kansalaiset ovat osallistuneet myös 
erilaisiin haasteisiin ja tapahtumiin, joiden avulla ymmärrystä vähähiilisemmästä, energiatehokkaammasta tai energiapihimmästä asumisesta on pyritty synnyttämään. Energiansäästön alueella positiivisia tuloksia on saavutettu erilaisilla kilpailuilla ja haasteilla kuten Vattenfallin energiaperhe kisalla. Ne ovat aktivoineet osallisia merkittäviin energiankäytön vähennyksiin: 29 %-65 %:n säästöt viittaavat siihen, että säästöpotentiaalia on kosolti, mutta laajemmalle väestölle suunnatut kilpailut, joissa on väistämättä vähemmän järjestäjien huomiota per osallistuja eivät ole tuoneet vastaavia säästöjä kansainvälisellä tasolla (Darby, 2012).
Hiilineutraalit kunnat (HINKU) aloite on levinnyt vuosikymmenessä viidestä kunnasta 37:een (28.9.2017) ja tarjonnut tukirakenteen kuntien energiatyölle (Mattinen, 2016; Heiskanen et al. 2017; Jalas et al. 2017). HINKU kuntien ensimmäisen viiden vuoden päästövähennykset ylittivät odotukset ollen 30 %, josta suuri osa koitui merkittävistä kunnallisiin energiatuotantojärjestelmiin tehdyistä uudistuksista. HINKUn on raportoitu tuoneen uuden energiatekniikan ja energiakysymykset kansalaisille tutuiksi, sekä parantaneen, inspiroineen ja legitimoineen paitsi yksityisten yritysten niin myös kuntien investointeja uusiutuvaan energiaan. Kansalaiset liittyvät moniin kampanjoihin mukaan niin osallistujina kuin toteuttajina.
Kiinnostavia kansainvälisiä tuloksia on myös siitä, että oman pientuotannon käyttöönotto muuttaa kansalaisten energiankulutusta. Mekanismi on ilmeisesti se, että oman tuotantonsa kautta ihmiset tulevat tietoisemmiksi omasta energiankulutuksestaan. Kansainvälisesti on myös havaittu, että uusien kulutusvalintojen muuttuminen normaaleiksi kannustaa ihmisiä muutokseen: katolle asennetut aurinkopaneelit lisääntyvät usein kortteleittain ja HINKU kunnissa energiakävelyillä naapurustossa havaitut ratkaisut omaksutaan helpommin itselle, kuin ne joista saa vain yleistä tietoa (Jalas et al. 2017). Haastattelututkimuksissa on paljastunut myös ”omaksumispolkuja” joissa yhden uusiutuvan energiamuodon hankkiminen johtaa sen täydentämiseen toisella ja kolmannella uusiutuvalla energialähteellä (Juntunen, 2014).
Kirjoitus on osa viisiosaista blogisarjaa. Tässä kolmannessa osassa tarkastellaan suomalaisten halua ja kykyä toimia aktiivisina kuluttajina energiaratkaisuidensa suhteen. Lue tästä sarjan toinen osa: Kun pelkät valmiit energiaratkaisut eivät riitä (25.9.2017). Blogisarjan seuraava osa ilmestyy viikon sisällä.
Kirjoittaja
Professori Sampsa Hyysalo
Aalto-yliopisto
28.09.2017
Lähteet
Darby, Sarah J. 2012. “Metering: EU policy and implications for fuel poor households.” Energy Policy, 49, 98–106.
Heiskanen, Eva, Raimo Lovio, and Mikko Jalas. 2011. “Path Creation for Sustainable Consumption: Promoting Alternative Heating Systems in Finland.” Journal of Cleaner Production 19 (16): 1892–1900.
Heiskanen, Eva, Heli Nissilä, and Pasi Tainio. 2017. “Promoting Residential Renewable Energy via Peer-to Peer Learning.” Applied Environmental Education & Communication 16 (2): 105–116.
Jalas, Mikko, Sampsa Hyysalo, Eva Heiskanen, Raimo Lovio, Ari Nissinen, Maija Mattinen, Jenny Rinkinen, Jouni K. Juntunen, Pasi Tainio, and Heli Nissilä. 2017. “Everyday Experimentation in Energy Transition: A Practice-Theoretical View.” Journal of Cleaner Production. doi:10.1016/j.jclepro.2017.03.034.
Juntunen, Jouni K. 2014. “Domestication pathways of small-scale renewable energy technologies”. Sustainability: Science, Practice, & Policy 10 (2): 28–42.
Juntunen, Jouni K., and Sampsa Hyysalo, 2015. ”Renewable micro-generation of heat and electricity – Review on common and missing socio-technical configurations.” Renewable and Sustainable Energy Reviews, 49: 857–870.
Mattinen, M. K., P. Tainio, M. Salo, M. Jalas, A. Nissinen, and E. Heiskanen. 2016. “How Building Users Can Contribute to Greenhouse-Gas Emission Reductions in Finland: Comparative Study of Standard Technical Measures, User Modifications and Behavioural Measures.” Energy Efficiency 9 (2): 301–320.
Martiskainen, M., 2014. Developing Community Energy Projects: experiences from Finland and the UK. PhD Thesis. Brighton: University of Sussex. Available online: http://sro.sussex.ac.uk/51506/ [Accessed 17.03.2017].
