Miten sähkömarkkinat toimivat?
Meneillään oleva energiamurros on nostanut sähkömarkkinat energia- ja ilmastokeskustelujen keskiöön. Monesti sähkömarkkinasta puhutaan yksikössä, mutta todellisuudessa sähkömarkkinat koostuvat useista erilaisista, toisiinsa kytkeytyvistä markkinoista. Käyn läpi sähkömarkkinoiden keskeiset termit ja toiminnan perusteet, jotta markkinakeskustelun seuraaminen ja siihen osallistuminen helpottuisi muillekin kuin alan syväasiantuntijoille.
Sähkön tukkumarkkinat
Pohjoismaiset sähkömarkkinat koostuvat useasta toisiinsa kytköksissä olevasta markkinasta, joilla kaikilla on oma merkityksensä. Yksityiset sähkön pienkuluttajat ostavat sähköä vähittäismarkkinoilta sähkön myyjiltä ja välittäjiltä. Sähkön tukkumarkkinoilla puolestaan käyvät kauppaa sähkön tuottajat ja sähkön suuret kuluttaja- ja välittäjäyhtiöt.
Pohjoismaissa on yhteiset sähkön tukkumarkkinat, jossa kauppaa käydään NordPool -sähköpörssissä. Sähköpörssissäkin kauppaa käydään useilla eri markkinoilla. Keskeisin näistä on niin sanottu Elspot vuorokausimarkkina (day-ahead market), jossa joka päivä kaupataan seuraavan vuorokauden jokaiselle tunnille tarvittava sähköntuotanto tyydyttämään kysynnän tarpeet.
Kuva: Suomen alueen sähkön tuntihintojen vaihtelu sähkön tukkumarkkinoilla (NordPool Elspot) vuonna 2016. Vuorokauden tuntihinnat on järjestetty keskiarvojen mukaan. Lähde: NordPool.
Vuorokausimarkkinoiden sulkeuduttua kauppaa käydään jokaiselle tunnille erikseen päivän sisäisillä Elbas-markkinoilla (intra-day market), jossa kysyntä ja tarjonta täsmäävät, mikäli niitä heiluttavissa olosuhteissa tapahtuu muutoksia päivän kuluessa. Elbas-markkinoita seuraa puolestaan kansallisten kantaverkkoyhtiöiden, kuten suomalaisen Fingridin hallinnoimat säätösähkö- ja reservimarkkinat. Niiden tarkoituksena on ylläpitää tehoa ja tasata yllättäviä kysyntätilanteita.
Sähkön kuluttajamarkkinat
Tukkumarkkinoista on erillään sähkön vähittäismarkkinat, joilla kuluttajat tekevät sähkösopimuksia sähkön myyjien kanssa. Kun tukkumarkkinoilla hinta vaihtelee runsaasti päivittäin ja etenkin vuodenaikojen välillä, myydään vähittäismarkkinoilla sähkö kuluttajille usein kiinteään hintaan. Kuluttaja maksaa sähköstään lisäksi siirtomaksuja ja veroa, jotka nekin ovat vakiohintaisia ja riippumattomia sähkön kulutuksen ajankohdasta tai kulloinkin tarvittavan sähkötehon suuruudesta.
Kiinteähintaisilla sopimuksilla yksityiset kuluttajat suojautuvat sähkön hinnan vaihteluilta. Kiinteät hintasopimukset hinnoitellaan kuitenkin niin, että ne kattavat sähkön välittäjien sähkönhankintakustannukset yli ajan. Kiinteät sähkösopimukset eivät täten tule keskimääräiselle kuluttajalle halvemmaksi kuin sähkösopimukset, jotka ovat sidottu tunneittain vaihtuvaan sähkön tukkumarkkinahintaan (Spot-hinnoittelu).
Nykyinen järjestelmä on ongelmallinen monesta syystä
Keskeisimpiä ongelmia ovat sähkön tuotantokapasiteetin alentuneet investointinäkymät ja markkinasignaalien heikko välittyminen tukkumarkkinoilta loppukuluttajille. Ilmastopolitiikan välttämätön ehto on, että sähköntuotannossa siirrytään päästöttömään tuotantoon ja uusiutuviin energiamuotoihin, kuten tuuli- ja aurinkovoimaan. Näiden tuotantomuotojen markkinoille tulo alentaa sähkön hintaa tukkumarkkinoilla ja heikentää olemassa olevan tai uuden säätö- tai huippukulutuksen aikaisen kapasiteetin kannattavuutta. Lisäksi, kun kuluttajilla on kiinteähintaisia sähkösopimuksia, markkinasignaalit eivät välity sähkön tukkumarkkinoilta vähittäismarkkinoille. Tämä heikentää muun muassa kuluttajien kannusteita sähkön säästöön kysyntäpiikkien aikana ja halukkuutta osallistua kysyntäjoustoon. Nykyinen sähkön verotus ja hinnoittelu ei myöskään kannusta kuluttajia sähkötehon hallintaan.
Kirjoittaja:
Kimmo Ollikka
VATT
Smart Energy Transition -hanke
Päivitetty: 12.5.2017
Kirjoitus on julkaistu osana Kohti sähkömarkkinamallia 2.0 -keskustelupaperi- ja blogisarjaa, jonka tavoitteena on luoda suuntaviivoja sähkömarkkinoiden kehitykselle ja herättää keskustelua keinoista, joilla nykyiset markkinamurroksen haasteet voitaisiin ratkaista. Kirjoitussarja on laadittu Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien Smart Energy Transition ja EL-TRAN -hankkeiden sekä Tekesin rahoittaman Neo-Carbon -hankkeen tutkijoiden yhteistyönä.
