Näkymiä kysyntähuipulta

Energian tarpeen ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuotannon eriaikaisuutta pidetään energiamurroksen keskeisenä ongelmana. Energiamurros siis korostaa tarvetta muokata kysyntää ja muuttaa sen ajoitusta. Kysyntähuippuja pitäisi pystyä silottamaan ja tasaamaan. Muutokset loppukuluttajien toiminnassa on yksi vaihtoehto. Toinen rinnakkainen vaihtoehto on monimuotoinen energian varastointi. Vesivaraajien sähkövastuksia, lämpöpumppuja ja sähköautojen akkujen latureita voidaan ohjata kokonaiskysynnän mukaan. Energiamurroksen laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset voikin karkeasti pelkistää jakaa kahteen osa-alueeseen: joko ihmiset alkavat toimia energian saatavuuden mukaan tai energiajärjestelmään luodaan riittävä määrä puskureita ja älykästä säätöteknologiaa, jotta uusi tuotantorakenne ei vaadi muutoksia kulutuksessa. Vaikka loppukulutuksen ajoituksen muutoksia ei pidetä realistisena, esimerkkejä löytyy. Kesäaika on politiikkainstrumentti, jonka tarkoituksena on ollut muun muassa säästää energiaa vaikuttamalla ihmisten arkirytmeihin.

Tunnustaudun kysyntäjouston suhteen teknofiiliksi.  Olin hiljattain seminaarissa, jossa käsiteltiin kysyntäjouston mahdollisuuksia ja tarpeita Ranskassa. Ranskan työpäivänjälkeinen kysyntähuippu iltakuuden ja -seitsemän välillä on moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna poikkeuksellisen terävä. Ranskassa ruokailu on kollektiivinen ilmiö: ihmiset syövät yhdessä ja samanaikaisesti. Kysyntäjoustoajattelun mukaan huippu on ongelmallinen ja mahdollinen vastaus voisi olla ruokailuaikojen väljentäminen samaan tapaan kuin työpäivänajoituksella pyritään vähentämään liikenneruuhkia. Yhdessä syöminen, työpäivän aloittaminen samaan aikaan ja ylipäätään yhteiskunnallinen synkronisaatio ja siitä syntyvät kysyntähuiput ovat kuitenkin kulttuurisia ilmiöitä, jotka kertovat jaetusta päivä- ja viikkorytmistä. Samanaikaisuus on usein hauskaa ja kätevää ja joskus jopa tehokasta ja uutta luovaa. Uusi varastointitekniikka ja automaattinen, huomaamaton kysyntäjousto ovat investointeja tasa-arvoisempiin mahdollisuuksiin kuluttaa niukkoja tuotteita sopivana ajankohtana. Ne ovat myös investointeja sellaisiin kollektiivisiin rytmeihin kuin 8-16 työpäivä, sunnuntai ja kesäloma.