Sähkömarkkinavisio: Spot-markkinan jako varman ja vaihtelevan sähkön markkinoihin

Onko olemassa vakioidumpaa tuotetta kuin verkkosähkö? Se on aina taajuudeltaan ja jännitteeltään samanlaista, tuotettiinpa se millä keinoin hyvänsä. Tästä huolimatta myynnissä on erilaisia sähkötuotteita. Ne eroavat toisistaan mm. tuotantoon käytettyjen resurssien mukaan.  Näitä ovat esimerkiksi vesi-, aurinko- ja tuulisähkö. Vesisähkö voi oikeastikin – siis ajallisen tuotanto- ja kulutusprofiilein tarkasteltuna – perustua täysin vesivoimaan, mutta aurinko- ja tuulisähkön tapauksessa se lienee mahdotonta: vaikka tuotanto- ja kulutusmäärät olisivatkin samat vuositasolla, niin tunneittain tarkasteltuna vaihtelevien uusiutuvien tuotanto ja vain niitä ostavan kuluttajan kulutus eivät täysin kohtaa. Se tarkoittaa, että jokin muu tuotantomuoto tuottaa ajoittain puuttuvan osuuden ja vaihtelevat uusiutuvat syrjäyttävät muita tuotantomuotoja toisina ajankohtina. Miten voitaisiin luoda tilanne, jossa kuluttajat voisivat käyttää mahdollisimman suuren osan, jollei kaikkea, vaihtelevia uusiutuvia tuotannosta taloudellisesti perustellulla tavalla?

Uusi sähkön kuluttajatuote markkinamuutoksen ajuriksi

Ailahteleva sähkö ei laadultaan, siis määrän ja saatavuuden suhteen, ole varman sähkön veroista, joten sen arvo kuluttajalle on varmaa sähköä alempi. Tällaisen tuotteen kysyntää voitaisiin piristää vaikkapa seuraavasti: tuulivoiman saamaa taloudellista tukea voitaisiin muuttaa alkuvaiheessa siten, että tuottaja saisi kympin megawattituntia kohden vähemmän tukea, mutta saisi sen kympin myymällä sähköä asiakkaalle tällä säännellyllä hinnalla. Osa kuluttajista varmaankin innostuisi ostamaan sähköä kympillä, kun vaihtoehtoista varmaa sähköä saa tällä hetkellä noin neljällä kympillä. Järjestely antaisi kuluttajalle myös mahdollisuuden saada takaisin osan veroina maksamastaan tuesta.

Spot-markkinan tilalle kaksi markkinapaikkaa: vaihteleva ja varma sähkömarkkina

Vaihtelevan sähkötuotteen varaan voisi luoda uudenlaisen markkinajärjestelyn, jossa nykyisen yhden spot-markkinan sijaan olisi kaksi sähkön markkinapaikkaa: vaihtelevalle ja varmalle tuotannolle omansa. Tuotteet olisivat erilaiset, mutta hinnanmuodostus olisi markkinaperusteista molemmissa. Tosin ailahtelevan tuotteen pörssihinta olisi alkuvaiheessa hallinnollisesti määrätty osana tukijärjestelmää, mutta tavoitteena olisi siirtyä askeleittain kohti puhtaasti markkinaperusteista hintaa.

Kuluttaja voi ostaa vaihtelevaa markkinasähköä kiinteällä kaistasopimuksella

Elämme internet-aikaa ja talous toimii internet-ajan mukaisesti kiintein sopimuksin. Esimerkiksi mobiililaitteisiin ostetut sopimukset eivät perustu siirrettyyn datamäärään vaan kapasiteettiin (kaistaan, nopeuteen), siis kiinteähintaiseen sopimukseen. Tätä mallia voisi soveltaa vaihtelevan sähkön myynnissä. Vaihtelevien tuotantomuotojen vuosituotanto tehoyksikköä kohti on riittävän luotettavasti arvioitavissa, jotta kauppaa voidaan käydä vuosisopimuksin. Lienee samantekevää, käydäänkö kauppaa teholla vai energialla, jos ne vuositasolla tarkoittavat samaa energia- ja rahamäärää.

Kovin pitkän aikaa etukäteen ei voi kuitenkaan tietää, kuinka paljon sähköä on saatavilla. Koska energian hinta on vakio, sitä ei voi käyttää kulutuksen ajoitukseen. Jotta kulutus ajoittuisi tuotantohetkiin, tarvitaan reaaliaikainen informaatiojärjestelmä tuottajilta kulutuskohteisiin ja asiakkaalla täytyy olla kykyä reagoida saapuvien signaalien mukaan. Kuluttajan on täydennettävä sähkön hankintaansa varmalla sähköllä, ellei hän onnistu mukautumaan täysin vaihtelevaan tuotantoon. Harva pystynee.

Aluksi kuluttajien kaistasopimus on osa tukijärjestelmää, mutta siirtyy vaiheittain markkinaehtoiseksi sähkön hankintajärjestelmäksi  

Järjestely mahdollistaisi vaihtelevien uusiutuvien tuotannon ilman tukia, jos vaiheittain vähennetään tuen osuutta ja nostetaan myyntihintaa vastaamaan todellista tuotantokustannusta, huomioiden teknisen kehityksen ajaman kustannusten laskun. Tueton tilanne saavutetaan, kun vuosisopimusten hintataso asettuu vaihtelevien tuotantomuotojen pitkän aikavälin marginaalikustannusten tasolle. Kuluttajan kannattaa tuollainen hinta maksaa, kun tuotteen arvo kuluttajalle on vähintään hinnan suuruinen.

Kuluttaja voi täydentää kaistasopimusta nykyisenkaltaisella sähkösopimuksella varman sähkön pörssistä

Vaihtoehtoinen ja vaihtelevaa sähköä täydentävä tuote olisi edelleen nykymuotoinen varma sähkö, jota voi kuluttaa oman harkinnan mukaisessa aikataulussa juuri silloin kuin huvittaa.

Varman sähkön tuotantoon osallistuisivat vain ne tuottajat, jotka pystyvät joustavaan ja varmaan tuotantoon, ts. ne, joilla on säädettävää tehoa. Tämä muutos palauttaisi varman sähkön pörssin sen alkuperäiseen tilaan, jossa muuttuva tuotantokustannus muodostaa pörssihinnan perustan. Se olisi siis puhdaspiirteinen energy only –markkina, joka teorian mukaan hinnoittelee sähkön tehokkaasti ja antaa riittävät signaalit oikea-aikaisille investoinneille.

Kuluttajien oppiessa joustamaan vaihtelevan tuotannon mukaan varman sähkön tarve vähenee. Se puolestaan alentaisi sähkön kokonaishintaa. Tätä puoltaa se, että vaihtelevien tuotantoteknologioiden tuotantokustannukset ovat olleet laskussa toisin kuin perinteisten tuotantomuotojen, jotka ovat pääsääntöisesti kallistuneet. Kehitystä tukee lisäksi päästökaupan hintaa nostava vaikutus, joka kohdistuisi vain varman sähkön pörssiin ja vain siinä määrin, kun polttoaineita käytetään.

Kysyntäjousto tasapainottaa asiakkaan kulutusta vaihtelevan ja varman sähkön välillä  

Ailahtelevan sähkön hyödyntämiseen soveltuva ohjauslaitteisto sopii myös niukkuustilanteiden hallintaan. Sähkön toimitusvarmuudelle saadaan aito hinta, kun kuluttajat reagoivat käyttäytymisellään hetkelliseen hintaan. Se tapahtuisi automaattisesti kuluttajan asettamien ehtojen mukaisesti. Sähköjärjestelmän tasapainon ylläpidon kannalta kulutuksen joustavuuden arvo tullee kasvamaan. Ja joustavuudella viitataan tässä reaaliaikaiseen sähkön ja lämmön kysyntäjoustoon. Se takaa aidon hinnanmuodostuksen joka hetki ja toimii siten tasapainon ylläpidon lisäksi kannustimena investoida uuteen, varmaan ja joustavaan tuotantokapasiteettiin.

Kirjoittaja:

Juha Forsström
VTT / EL-TRAN-hanke

Päivitetty: 15.5.2017

Kirjoitus on julkaistu osana Kohti sähkömarkkinamallia 2.0 -keskustelupaperi- ja blogisarjaa, jonka tavoitteena on luoda suuntaviivoja sähkömarkkinoiden kehitykselle ja herättää keskustelua keinoista, joilla nykyiset markkinamurroksen haasteet voitaisiin ratkaista. Kirjoitussarja on laadittu Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien Smart Energy Transition  ja EL-TRAN -hankkeiden sekä Tekesin rahoittaman Neo-Carbon -hankkeen tutkijoiden yhteistyönä.